-Kesä 2009-

No niin monien vuosien suunnittelun ja aikataulujen yhteensovittamisen tuloksena se oli nyt saavutettu, nimittäin rajanylitys Karesuvannosta Ruotsin puolelle, kalastuslupien osto paikalliselta Stat Oil:lta ja matka jatkui sinne missä kellot ei käy eikä puhelimet soi, arkiasiat unohtuivat matkasta jo kotipihalla autoon hypätessä.

"Mietin voisiko asiat paremmin olla?" voisipa tietenkin

Saavuttuamme sopivaksi katsomaamme leiripaikkaan alkoi teltan pystytys ja yleinen röpinä siitä millaiset kalastusvedet täällä olisi sekä perhorasioiden tutkimista. Sidoksia oli tehtailtu talvi tätä reissua silmällä pitäen. Huhuja oli taas kuultu T...joki sekä P...joki olisivat olleet anteliaita suurharrin pyytäjille. Ilta menikin siinä teltalla istuessa ja virvokkeita nauttiessa. Väki hiipuikin hiljalleen uniinsa ja aamulla olisi startti itse kalastuksen pariin. Mutta mutta! mitä silmämme näkivätkään aamun koittaessa. Jäsen V olikin viekkaasti livahtanut kalastusvehkeineen liepeen alta jokivarteen ja saapuikin sitten Elvistellen ensimmäisen pyytämänsä harrinsa kanssa teltalle. Siitä suivautuneena katkoimme V:n vavat ja puhkoimme kahluuhousut (luuli koko reissun ajan että niistä vuotaisi saumat, kyllä me muka niitä liimailtiin ja teippailtiin)  ;).  No kuitenkin uskokoon nyt kuka tahtoo.

 

Kalastus paine jakautui kahteen jokeen  H:n  & J:n jallittaessa haukia me ( T, V & K) keskityimme harjuksen pyyntiin. Ensimmäiset pintakäynti havainnot jotka lopulta päätyivät tartutukseen ja karkkoon antoivat aivan eri kuvan tämän perän kaloista verratessa niitä kotijokiemme kaloihin.

Kalastimme jokea 1-1,5 km matkan onnistumatta. Ainut kontakti vedenalaiseen elämään Jäsen T:n kautta tämän kompuroidessa kivikossa ja lopulta hivenen syvempi perehtyminen harjuksen valtakuntaan. Vaatteiden kastelemisen jälkeen palailimme teltalle jossa odotimme J:n & H:n saapumista pieni pelko siitä, että pojat olisivat sieltä kalaa saaneetkin, pelko oli turhaa. J:llä yksi isompi tärppi, sekä sitä pitkänaamojen kiusaamista lukuunottamista. Pienen välipalan ja levon jälkeen suuntasimme jo ennalta kartalta katsottuun paikkaan.

 

Jossa illan show räjähti käyntiin. Heti rannalle saavuttuamme ensimmäinen kala kiinni ei iso, mutta kyllä se kala oli sekä toinen hieman alempaa. Ja sitten se tapahtui T tartutti kalan niskalta johon riensinkin haavimieheksi. "On se iso! Sillä on eväkin ihan lötköllään" T tokaisi  ja olihan se! Karvan alle kilon (960g 48cm).

 

Siinä sitä pyörittiin kuin lapset joulukuusen ympärillä, miettien että kuinka paljon tässä joessa on tuon kokoista kalaa ja mihin perhoon se ottaa.

No niitä oli meidän reissun aikana tasan tämä yksi, "pienempää" tulikin sitten ihan mukavasti. Kala oli todella hyvällä syönnillä, keskipainoltaan n. 600g. Kyllä niistä keitto ja savukalat saatiin.

Vesi laski melko reilusti kahden vuorokauden aikana liekö se osasyyllinen hiipuneeseen saalistilastoon. Ei viitsisi aina itseäkään saati kavereita moittia epäpätevyydestä.

Sitten vuorossa pikakeikka L...joella, trangia valmisteinen hernekeitto lounas jokivarressa sekä pienimuotoista kalastusta ja paluu teltalle. Ei merkittäviä saalistietoja.

 

Seuraava pisto T...joelle koko ryhmän voimin, rantaan saavuttuamme pienet naukut ja toimeen. Ryhmä hajosi ja katosi jokivarteen, radiopuhelin yhteys mukana rikkomaan hiljaisuutta jokivarressa kysymyksellä "-Onko Jäsen V:tä näkynyt?". Joki ei ollut antelias meille, vain yksi taimen täyttää reppuamme paluumatkalla. Siellä rantavitikossa rämpiessä meinasi jo usko loppua tämän joen osalta, ja niinhän se lopulta loppuikin.

Mars teltalle!

Uusi ilta uudet kujeet. Itse kalastelin teltan kupeessa. Kala noukki jotain rantapusikon alla, muttei kelpuuttanut perhoa, välilä se vaihtoi toiselle puolelle jokea, piirtäen vanaa veden tyyneen pintaan. Katselin aikani tuota touhua, kunnes luovutin ja palasin leiripaikalle J:n & H:n seuraksi.  V:n & T:n ollessa vielä pelipaikoilla, kohtapa tuo kaksikkokin sieltä palaili ilman sen kummempaa tulosta.

Alkoi viimeisen illan istujaiset ohjelmana kertausta reissun huippuhetkistä, sekä suunitelmia ja haaveita ensikesää varten.

Siinä vielä muutamia muistelemisen arvoisia hetkiä ryhmämme kokemista hetkistä yöttömissä öissä.

 

Lopultahan se koitti aamu joka toi mukanaan tuon ikävän velvoiteen, leirin purkamisen sekä kotimatkan

Mutta poiskin on lähdettävä, jotta voi palata. 

 

 

 Ensi kesää odotellen

-Jäsen K