Niinhän se veri taas veti kalavesien ääreen, tällä kertaa tunturiin hieman talvisemmissa merkeissä moottorikaira ja rautulätkät mukana joten
Tervetuloa mukaan pilkkireissulle!
23-29.4.2011
Matkaan lähdin Rovaniemeltä 23.4 klo 03:00, välitä nappasin kaverini Jarmon kyytiin. Rajakin se tuli taas ylitettyä sitten myöhemmin. Auto vaihtui moottorikelkkakyytiin puolenpäivän aikoihin ja näin alkoi viimeisin osio kohti tunturijärviä, viikon mittaiselle telttaretkelle.
Pienen rantatarkastelun tuloksena totesimme, että vettä ei taida olla jäällä kuin n.10cm, mutta toisinhan siinä sitten kävi. Olihan sitä paikoin jopa yli omien tarpeiden, kiitämme avusta paikallisia, jotka auttoivat meidät vesikosta pois ja pääsimme jatkamaan matkaamme...
...järven "paremmalle" puolelle, mistä otimme suunnan kohti tulevaa sijaiskotia.
Lopulta perillä
Ja niinpä se löytyi leiripaikkakin missä tuleva viikko tulisi asustaa, rannan tuntumasta kevätauringon sulattama pälvi vaikutti tähän sopivalta paikalta, minkä olivat kyllä huomanneet myös riekot, jotka joinain aamuina "peukuttivat" teltan liepeillämme. Liekö nämä olivat tehneet varauksen meitä aiemmin tuosta laikusta???
Viikko tiivistettynä
Pilkkipäivien säät olivat todella vaihtelevia, ensimmäisinä aamuina herättiin pikkupakkaseen, joka päivän mittaan auringon möllöttäessä muuttui lämpöasteiksi ja toisinaan yöt menivät pätkäunilla tuulen pujuuttaessa telttakangasta, ja taas tulihan sitä välillä luntakin, näkyvyyden ollessa miltei nollassa, puuttomilla tuntureilla kaikki oli valkeaa, maasta taivaaseen. Siinäpä olisi oltu ihmeissään ilman GPS:n avustusta, kun palailimme yläjärviltä leiriin.
Siellä ne pahat kelit taisivat jatkua vielä seuraavana aamunakin, kun katselimme ylös tuntureihin
Kalaa saimme joka päivä, vaikka määrät ja keskikoko eivät olleet mitään päätä huimaavia suhteutettuna aikaan mitä vietimme jäällä. Kalojen ollessa ranttuna eväiden suhteen, annoimme valomerkin ja lopetimme tarjoilun siihen paikkaan. Näinpä sitä häivyttiin teltalle hautomaan uusia suunitelmia ja niinhän sitä ruuan ja juoman vahvistamina taas lähdettiin. Eikä aina ihan turhaankaan...
Reissu oli mielestäni hyvin onnistunut ja taisipa siitä jäädä nälkää vielä ensi kevääksikkin.
Siinäpä olisi muutamia kuvia sääolosuhteista.
Pakkasaamu
Lumen ja tuulen pieksämät
Jamppa
taisi se sataa minunkin pilkkireijällä joinain päivinä
Mutta kyllä se kärsivällisyys sitten taas palkittiinkin.
Tälläkin kertaa, kuten joka reissulla on tapana tapahtua.
Koittaa aika milloin leiri on purettava ja kotiinkin on lähdettävä. Mielellään sinne olisi jäänyt vielä päiväksi pariksi... kolmeksikkin mutta ei auta.
Pakkasimme tavarat rekeen yöpymisvälineitä lukuunottamatta valmiiksi jo illalla. Suunnitelmana oli lähteä liikkeelle aamuyöstä, jospa se yöpakkanen pitäisi huolen, että lumen pintaan olisi muodostunut edes pieni hankikanto helpottamaan järven ylitystä.
Ja kyllä se sen oli tehnytkin. Näinpä se vanha sotaratsu kuljetti meidät autopaikalle ilman ongelmia.
Siinäpä oli viikko tiivistettynä muutamaan minuuttin, tällä kertaa poikkeuksellisesti talvisissa maisemissa.
Lisää juttuja kirjoitellaan sitä mukaa kun aika antaa periksi.
Seuraava reissu taitaa olla sovittuna kesäkuun alkuun.
Suunnitelma.
-Rajan yli että pamahtaa.
-Kesävälineistö mukana, tavoitteena olisi käydä vähän harria ja rautua härnäämässä.
-Ja mikäli aikaa piisaa niin pieni pysähdys lohijoella...
Ja tämä kaikki pitäisi mahduttaa viikonloppuun????
Tuleva näyttää mitä tuossa ajassa ehtii tapahtua.
Keikan tähtihetket tulevat luettavaksi ehkä jo kesäkuun aikana, mikäli joku meistä jaksaa koneella istua.
Kesän odotetuin "pääkeikka" taitaa olla sitten heinä-tai elokuun aikoihin
-Kaitsu
